Jotenkin sitä on onnistunut tässä viime aikoina tehokkaasti unohtamaan, minkälaista painajaista koulu oli muutama vuosi sitten. Tänään satuin eksymään rakkausrunot.fi sivustolle, kun ajattelin selailla vanhoja runojani opiskelijakunnan runokilpailun takia. Viimeisimmät runoni ovat aika valoisia, mutta varsinkin kasi ja ysiluokkien aikaan kirjoitetut on aika ahdistavia. Tässä pari esimerkkiä.

Vuodelta 2006:

Yritän puhua, mutta sanoja ei kuulu,
sä luuleet, että oon aivan hullu.
Mikset voinut mua ymmärtää,
miksei kukaan voi edes yrittää?
Turha mun on puhuu ongelmistani,
ette te kuitenkaan kuule huutoani.
Luuletko, että voisin luottaa teihin?
En enää edes usko meihin.
Se oli ohi jo kauan sitten, liian kauan.

* * * * *

Kuulen kuiskauksen,
se hiljaisuuden rikkoo.
Olen surullinen,
juuri niin kuin ne toivoo.
Kai mä niitä pelkään,
liian paljon.
Ne on jo riistäneet,
mun vapaan tahdon.

* * * * *

Loputon käytävä, pääty ei koskaan.
Jatkat matkaa, et pääse poiskaan.
Kaikki tuijottaa, oot niin outo.
Juorut leviää, milloin tulee tauko?
Tiedät, ettei se lopu koskaan.

* * * * * 

Ja vuodelta 2007:

Ilkeitä sanoja, pilkallista naurua,
hyppysellinen väkivaltaista käytöstä.
Sekoitetaan, kunnes vaahtoaa ja
kaadetaan sopivan uhrin niskaan.
Tuloksena jälleen yksi pilattu elämä.

* * * * *

Tänään kuulin taas ne samat
halventavat sanat suustanne,
ettekö voi antaa minun olla rauhassa.
Hei, tuolta se tulee, iskekää kiinni,
niinkö te mietitte ja sovitte,
kunnes mitään ei oo jäljellä.
En jaksa aina puolustautua,
haluan kulkea rauhassa käytävillä,
ilman jatkuvaa syrjintää ja tönimistä.
Luuletteko, että tämä on hauskaa?

* * * * *

Miten jollain voi olla niin pistävän kylmä katse,
joka porautuu vaatteiden läpi,
ihon alle ja syvemmälle.
Sen tuottamat vahingot ovat laajoja ja
pysyviä, kroonisia vaivoja.
Kylmyyttä ei pääse pakoo,
vaikka kuika yritää piiloutua,
se löytää jokaisen inhimillisen olenno
ja murskaa heikoimmat.

* * * * *

Että sellasta. Noita lukiessa tuli mieleen niin monta tilannetta, joissa pelkäsin ja, pakko kai se on myöntää, vihasin luokkakavereitani.

Pakko vain yrittää irtautua siitä "roolista". En ole enää koulukiusattu. Mulla ei ole enää mitään syytä ahdistua koulussa tai pelätä kouluun menoa. What happened was not my fault.

Mun on pitänyt jo monena päivänä kirjottaa, mutta en oo saanut aikaseksi. Helmikuun kunniaksi aloitin kuntokuurin eli siis suomeksi sanottuna yritän vähän seurata syömisiä ja käydä lenkillä. Eiliseen asti sujui aivan älyttömän hyvin, mutta mikäänhän ei ole ikuista.

Oltiin siis kaverin kanssa tulossa kaupasta, kun minä liukastuin, kaaduin ja väänsin polveni niin, ettei vasen jalka enää kestänyt yhtään painoa. Hip hei ja päivystykseen. Täytyy kyllä sanoa, että päivystyksessä kaikki sujui todella nopeasti. Turvotuksen takia ei pystytty kunnolla tutkiin, mutta röntgenkuvien perusteella murtumaa siellä ei ainakaan ole. Sain kepit, uuden ajan ystävänpäiväksi ja viikon saikkua. Nyt yritän sitten saada ajan kulumaan ja pään pysyyn kasassa. Voi kyllä olla, että pompin jo huomenna koululle...

Muuten helmikuun alku on ollut ihan jees. Kävin teatterissa ja taidenäyttelyssä viikonloppuna ja vaelsin kirjastossa pari tuntia. Lomaankin on vaan pari viikkoa, on edes jotain odotettavaa.

KUVA

Yes, I should. Kummasti vaan ei kiinnosta, varsinkin kun huomenna on VAPAAPÄIVÄ! Ärsyttävä vapaa keskellä viikkoa. Tämäkin viikko kutistui siis kolmeen päivään koulun suhteen. Eilenkin oli vapaata, mutta se ei haitannut, koska palasin pohjoisesta vasta eilen.

Heat-lehti oli listannut kuumimmat miehet ja sijalta neljä löytyi kuumaakin kuumempi Bradley Cooper. :D Miksi vasta nelosena, miksi? Kyllä Bradley nyt jonkun Beckhamin voittaa...

Helmikuu. Ystävänpäivä. Yhtä kidutusta. Paska.


KUVA