Istun kuudennessa kerroksessa, kaverin parisängyllä ja tuijotan ulos pimeyteen. Haha. Oikeasti katselen naapuritaloon, kun siellä asuu yksi äärettömän hyvän näköinen jätkä, joka ei pidä verhoja koskaan kiinni. Mulla on kuulkaa pienet ilot. :D Joulu meni rauhallisesti, mutta jotenkin sitä ei enää saa sellaista oikeaa joulufiilistä. Nyyhkis. Lahjatkin oli niin äärettömän käytännöllisiä, että teki mieli kirkua kauhusta. Siis ihan tarpeeseenhan ne tuli, mutta ois se kiva joskus saada jotain täysin tarpeetonta, jotain nättiä.

Ajatus katkesi. Ärsyttävää.

Kohta on uusi vuosi. Jännää. Mennään kavereiden kanssa toivottavasti bilettään. Sorruin muuten tilaan Forever21:sta ihan älyttömästi vaatteita taas kerran. Muutaman paidan vaan. Ja laukun. :P

Uuh, jospas palailen sitten kun mulla on jotain järkevää sanottavaa.

Hola amigas! Olettaen nyt, että siellä ruudun toisella puolella on naispuolisia henkilöitä. Jos oletus on väärä, pyydän anteeksi. Aika kuluu älyttömän nopeasti. Kohta on JOULU. Härregud. Täällä olo on selvästikin liikaa mun elimistölle. En pysty nukkuun kunnolla (liikaa ääniä...), on jatkuvasti hiukan huono olo ja ah-niin-ihana asentohumaus on palannut. Ei nää oikeasti johdu siitä, että oon täällä, vaan jostain ihan muusta. Kai. Jotenkin taas väärä olo. Pitäis olla aikuinen. Tarkoittaako se, ettei joulusta saa nauttia? Tarkoittaako se, että enää ei tarvii lahjoja, kuten eräs minulle koko ajan toitottaa. Enhän minä lahjoja TARVITSE, mutta oishan se ihan kiva, jos edes joku olisi ajatellut minua. Ei se sisältö vaan se ajatus siellä taustalla. Se, että joku välittää.


KUVA

Kaveri soitti ja kysyi, mitä se voisi ostaa poikaystävälleen joululahjaksi. Ja mua itketti. Pitäisi olla laki, että parisuhteelliset eivät saisi puhua poika-/tyttöystävistään sinkuille. Tai jos puhuukin, viestin ei tarvis olla se, että on jotenkin epäonnistunut ihmisenä, kun ei seurustele. Toisaalta kivempi lähteä tyttöjen kanssa uutena vuonna bilettään, kun on vapaa tekeen mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Reckless & crazy. Aattelin kerrankin jättää ajatukset kotiin ja mennä vaan tunteella. Paskat siitä, mitä muut sanoo! :)


KUVA

Palaillaan vielä viimeistää aattona, mutta jos jostain syystä en pääsekään tänne ennen sitä, niin toivotan kaikille AIVAN MAHTAVAA ja ILOISTA joulua täältä hankien keskeltä!

KUVA


KUVA

Ensimmäisen kuvan koristenauhassa lukee hyvää joulua ja jälkimmäisen teksti on vapaasti käännettynä jotakuinkin näin:
Joulupukki, tänä jouluna pyydän vain yhtä asiaa, syytä hymyillä, sillä joskus väsyn itkemiseen.

Tänä jouluna minä pyydän itseluottamusta, rohkeutta ja rakkautta.

Kotona. Lomalla. Kokeet ohi. JA PÄÄSIN LÄPI! Hengissä. Toistaiseksi. Tänään (tai siis eilen) on ollut kivan jouluinen tunnelma. Leivottiin pipareita ja kuivakakkuja ja vähän muutakin, siivoiltiin ja kuunneltiin joululauluja. Ja juotiin glögiä. Nams. Ehkä elämä voittaa sittenkin. :) Kaikki koulujutut on saatu alta pois, joten voin oikeasti lomailla seuraavat kolme viikkoa ja unohtaa koko paskan (anteeksi kielenkäyttöni...).


KUVA

Valoisaa ja lumista joulun odotusta kaikille ja terkkuja talven ihmemaasta (aka Lapista)!

Tuo biisi sopii otsikoksi täydellisesti, tai lähinnä tuo all over again kohta. Lueskelin Minttiksen blogia ja jotenkin vaan päädyin ajattelemaan vähemmän mukavia aikoja. Olen ihan tarkoituksella välttänyt puhumasta omasta koulukiusaus-taustastani, sillä mielummin olen ajattelematta koko aihetta. Pitäis kai vaan tajuta, että ne möröt on kohdattava ennemmin tai myöhemmin eli aiheen pakeneminen ei hyödytä yhtään. En nyt ala tarkemmin selittään, mistä kaikki alkoi, koska mun mielestä se ei ole tärkeää. Tai siis onhan se tärkeää, mutta ei tän jutun pointti. Pointti on siinä, että mun tapauksessa kiusaaminen ei mistään vaiheessa kovin näkyvää eikä fyysistä. Henkistä väkivaltaa kyllä sain kokea senkin edestä. Lähinnä se oli sellaista seläntakana (eikä aina edes seläntakana) puhumista, haukkumista, porukan ulkopuolelle jättämistä ja ihan pari kertaa myös sellaista, että isommalla porukalla hyökättiin (lähinnä sanallisesti) mun kimppuun koulumatkalla. Mutta vain silloin kun olin yksin liikenteessä, joten en sitten kulkenut yksin vaan joko veljen kanssa tai sitten kulutin aikaa siihen, että vanhemmat pääsi töistä ja sain kyydin kotiin.

Aluksi se oli vain yksittäisiä muka hauskoja heittoja ja silloin jotkut opettajat kysyivät, että häiritseekö se mua, mutta siinä vaiheessa olin vielä niin vahva, että pystyin jättään ne huomiotta. Myöhemmin, kun meno pahentui, kukaan ei enää puuttunut asiaan enkä itse uskaltanut pyytää apua. Yritin kyllä vaihtaa luokkaa, mutta näin jälkeen päin ajateltuna siitä ei olisi ollut mitään apua. Kiusaajia oli ymös rinnakkaisluokilla ja ylemmilläkin luokille joitakin. Hassua huomata tässä vaiheessa, että oikeastaan koko yläaste meni niin, etten puhunut luokkakavereilleni. Parin tytön kanssa tein pakolliset pariharjoitukset kieltentunneilla, mutta that's pretty much it. Jotenkin vain vieläkin tuntuu, että vika on mussa, että olen jotenkin ansainnut kiusaamisen. En käsitä, miten selvisin yläasteen läpi. Nyt en varmaan enää kestäisi samanlaista kohtelua.


KUVA


KUVA

Mutta ei siitä sen enempää. Siirrytään vähän mukavampaan aiheeseen eli mun anatomian tenttiin, joka toivottavasti meni kirkkaasti läpi. Mulla kävi todella hyvä tuuri, sillä satuin saamaan yhdeltä luokkakaverilta äärettömän hyvän vinkin, jonka ansiosta osasin keskittyä lukemaan olennaiset jutut. Eihän ne mun koevastaukset mitenkään kummoisia olleet, mutta ainakin tiesin suurinpiirtein ne perusjutut joka kysymykseen. Sen pitäisi riittää läpi pääsyyn.

Jokos teillä muilla koittaa joululoma perjantaina? Olen kyllä jo niin loman tarpeessa, että heikompaa hirvittäis! Mulle muuten kelpais kummankin yllä olevan kuvan sisällöt. :)