Aiemmassa postauksessa oleva kuvani sai Facebookissa kommentteja kavereilta ja sisältö oli suunnilleen se, että mun pitäis meikata useammin. Niinpä oon joka aamu tällä viikolla (ehehehehee) meikannut kouluun ja eilen siitä vielä kuuli kehuja. Tänään ei enää tippunut, mutta enpä sitä odottanutkaan. :D Muutenkin tää alkuviikko on ollut ihan kiva. Sain palautettua esseen ajoissa ja se meni jopa läpi. Tosin kaks puolosena tuli takasin, mutta who cares niin kauan kun menee läpi! Täytyy kyllä myöntää, että omasta mielestäni ko. essee oli lähinnä takapuolen pyyhintään sopiva, mutta en vaan jaksanut nähdä vaivaa.

Huomenna lähdetään kavereiden kanssa viihteelle. Ensin mennään yhden kaverin luokse ottaan pohjia ja sitten baariin, kun meillä on siellä koulun aloitus bileet. :) Vähän vaan huono ilta bilettää, kun seuraavana aamuna pitäis olla kahdeksalta freesinä koulussa. Mutta jos sitä samoilla silmillä menis kaks päivää? Onneksi on torstaina vaan pari tuntia, että voi sitten mennä nukkuun kämpille niiden jälkeen. Vähän jännittää lähteä tuolla porukalla baariin, kun en tosiaan tunne niitä vielä kauhean hyvin. Mutta toivottavasti meillä on hauskaa!


http://weheartit.com/entry/15615107

Postauksen otsikko on mun tämän hetken suosikkibiisi. Oon ihan lääpälläni kantriin, taas vaihteeksi, ja tätä tulee popitettua vähintään se 2-3 kertaa päivässä. Toinen äärettömän hyvä kantribiisi on My Kinda Party.


weheartit.com/entry/4340962

Tää ja ens viikko vielä (yhteensä kai 5 päivää) koulua ja sitten on LOMA. Ihanaa. Pääsee vähänksi aikaa parempien ruokapatojen ääreen. :DD


weheartit.com/entry/15615459

Hauskaa alkanutta lokakuuta kaikille!

p.s. Tänään on X:n syntymäpäivä. Muistin sen, onnittelin Facebookissa eikä tuntunut miltään. Se on hyvä merkki, eikö vain?

Unohdin kertoa vaikka mitä mielenkiintoista edellisessä postauksessa. Ne jatkot, ne jatkot. Mentiin siis bussilla öbaut sellaset 1,5 tuntia naapurikaupunkiin ryyppäämään. Mulla oli matkajuomana YKSI siideri enkä saanut siitäkään juotua kun puolet. Join kyllä muilta niiden litkuja, jotka oli kyllä suurinosa aika kamalia. ^^

Jatkopaikassa saatiin ensin ootella ulkona, että se edes aukeaa ja nyt täytyy olla kauhea bitch ja valittaa: Miksi helvetissä AIKUSET ihmiset ei osaa jonottaa nätisti vaan pitää alkaa tönimään ja tunkemaan? Kiitollisin terveisin, ahtaanpaikankammosta kärsivä, joka sai lievän paniikkikohtauksen siellä, kun ei saanut henkeä. No, päästiin kuitenkin hengissä sisälle ja vietiin takit narikkaan ja mentiin vetään ensimmäiset juomat (salmarit) naamaan. Tanssahdeltiin suurin osa iltaa, mitä nyt kaveri käyttäytyi tosi törkeästi, mutta ei siitä sen enempää. Ehkä oon kauhea tiukkapipo, kun paheksun sitä, mutta ihan sama.

Siellä oli hyvin notkea lanteinen panda! :DD Ja muutenkin porukalla on jos jonkinlaisia asuja. Oli kiva nähdä entisiä luokkakavereita ja muita tuttuja ja tutustua uusiin tyyppeihin. Yritti siellä joku mua iskeäkin, mutta ei kauheasti kiinnostanut. Oon niin tylsä. X aihetti päänsärkyä tanssimalla yhden tosi ärsyttävän tytön kanssa ja päätin sitten, että vitut miehistä. Sen jälkeen meno oli aika kovaa, vaikka vesilinjalla olinkin. En juonut sen salmarin lisäksi kuin yhden rommikolan ja paljon vettä. Ei ollut aamulla edes krapulaa eikä väsyttänyt, vaikka vasta puoli neljän jälkeen pääsin nukkumaan ja kymmeneltä piti lähteä kaupungille.

Tulipahan taas sellainen olo, että oon ihan yksin. Olen outsider. En kuulu oikein mihinkään porukkaan enää ja ihmissuhteet on aivan solmussa. Yritin joskus selittää sitä ulkopuolisuuden tunnettani kavereille, mutta ne käsitti asian niin, ettei niiden seura kelpaa mulle. Onneksi nyt on vähän lomaa kaikesta ja kaikista. Ei tarvitse miettiä muiden ajatuksia eikä ajatella ketään muuta kuin itseäni. Oikeasti odotan lakkiaisia ja sitä, että pääsen eroon kaikista ihmisistä. Hankin uuden elämän.

Kirjoitin eilen pitkän postauksen ja juuri, kun olin lähettämässä sitä, kone päätti taas kerran sammua. Me does not like it. Muuten eilinen oli kiva päivä. Koulua oli neljän tunnin sijaan vain yksi ja oli sininen fiilis. Suomennetaan sen verran, että olin pukeutunut siniseen, kynnet ja meikki (kajaali + luomiväri) oli sinistä. Sininen on hyvä väri. Sellanen tarpeeksi pirteä, mutta ei liian silmiinpistävä. :)



Nyt oon saanut postia Aberdeenista ja Dundeesta. Aberdeenista tuli tiistaina joskus illalla sähköpostia, että hakemus on mennyt perille. Dundeesta tuli tänään. Sieltä tuli ensin tekstari ja sitten sähköpostia. Sain tunnukset MyDundee palveluun ja yliopiston s-postiin. Tuntuu aika jännältä. Uskaltaisinkohan oikeasti lähteä sinne? Sen näkee sitten, kun sieltä tulee päätös huoliiko ne mut. Jos ei niin ei. Onneksi päätöstä ei tarvi tehdä vielä. Edelleenkin ajatus välivuodesta tuntuu kauhean houkuttelevalta, mutta toisaalta ajatus jatko-opiskeluistakin on alkanut taas vaihteeksi kiinnostaa. Jos ensin hankkis tutkinnon ja sitten lähtis johonkin vapaaehtoistyöhön tai au pairiksi tai jotain. Pitää miettiä.

Meidän penkkariteema ei tunnu enää niin pahalta, kun on alettu koristella koulua ja suunnitella rekkojen koristeluja (e.g. lakanoihin tekstejä). Kertokaapas minkälaisia perinteitä teillä on penkkareiden suhteen? Meillä ensin kierrellään sotkemassa nuorempien naamat ja vittuilemassa opettajille, sitten vähän tanssahdella pihalla ja sitten ykköset ja kakkoset kantaa meidät rekkoihin ja käydään heittämässä kierros keskustassa. Eli aika yksinkertaista. Ai joo, on meillä myös sellanen, että annetaan ykkösille ja kakkosille nöyryyttäviä tehtäviä. :D Onneksi säästyin niiltä viime vuonna...

Pitää luntata tässä välissä, mitä oon aikasemmissa postauksissa paljastanut, etten jauha samoja asioita moneen kertaan. Ainakin se on jäänyt kertomatta, että X pyysi mua kaveriksen Facebookissa ja myös onnitteli mua mun syntymäpäivänä. Huoh. Tässä vaiheessa oikeastaan toivon, että se ei saa aikaseksi mitään, koska sitten ois vaan vaikeampi lähteä. Hyi, kun kuulostan tunteettomalta. No ihan sama. Tällä hetkellä täältä pois pääseminen ja kaikesta irtautuminen on tärkeämpää kuin joku teinipoika, joka ei ole saanut suutaan auki, jos se siis jotain edes ajattelee musta. Kun ei siitä tiedä. Käytiin iskän kanssa hakemassa pitsat ja X oli siellä kahden muun tyypin kanssa ja hymyili mulle. Siinä vaiheessa se tuntui suunnilleen lottovoitolta, mutta enpä tiedä. Hemmetti.

Olen aloittanut sellaisen muistivihkon pitämisen. Kirjoittelen ja piirtelen siihen kaikkea, mitä mieleen tulee. Se on aika terapeuttista. Ja onpahan ainakin kaikki yhdessä paikassa eikä miljoonalla eri lapulla. Viime yönä kirjoitin runon, joka näin jälkeenpäin ajateltuna on aika hitaasti avautuva.

kirsikkapuun kukkia
hämärään
pinnan alle kätketty
salaisuus
sydäntä kuristava
pelko ja ahdistus
mielen repivä
tyhjyys
särkynyt lumous
vapauttaa katkeruuden

Että se siitä positiivisuudesta.
Löysin jotain mahtavia kuvia weheartit:stä:











Hauskaa loppu viikkoa ja viikonloppua! Minä suuntaan kaupunkiin lauantaisin seuraavien kolmen viikon ajan. :) Jos siis selviän preleistä ja tenteistä. ^^

Love ya all <3

Huomenna on vain kaksi tuntia koulua ja sitten mulla alkaa LOMA. Oonkin kyllä jo niin täynnä noita ihmisiä ja koko paikkaa. Toivottavasti ehdin loman aikana nähdä yhtä ihanaa kaveria, joka kyllä lupas tulla käymään, mutta siitä ei koskaan tiedä.

Sain eilen yhden joululahjan ja haluaisin avata sen heti, mutta pitää kai malttaa odottaa vielä viikko. Se voikin jäädä mun ainoaksi lahjaksi. Noh, se ja sama, enhän minä mitään ansaitsekaan.

Ihanaa, kun tämä harvinaisen rankka syksy on jo melkein takana. Toivottavasti keväällä jaksan paremmin. Vaikka mulle kyllä on yleensä kevät ollut rankempaa aikaa, siis henkisesti, kuin syksy. Ja ensi keväänä on taas luvassa luopumista, haikeutta ja viimeisiä kertoja. Mulla tulee niiin ikävä paria opettajaa ja niitä harvoja kavereita, joista oikeasti tykkään. Jenzua ja Mandia. Pojua. Ehkä vähän myös X.ää, kun se on taas ollut ihan kiva.

Tänään on ollut pinna astetta kireämmällä, kauhea stressi matikan tehtävistä ja muutenkin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Mun vanhemmilla on ystäviä, joiden kanssa ne pitää säännöllisesti yhteyttä, Siskolla on kaksi bestistä, mun veljillä on paljon ystäviä ja mulla ei ole ketään. Jenzun kanssa ollaan nyt vähän lähennytty, mutta sillä on niin paljon muitakin kavereita, ettei me ehditä oikein vapaa-ajalla nähdä. Ja Mandilla on bestis, joten se ei oikeastaan tarvitse mua kuin satunnaiseksi bileseuraksi. Tämä on vähän tällainen ikuisuus ongelma, tai teen tästä sellaisen, mutta mua oikeasti vaivaa se, että en pysty puhumaan yhdellekään ihmiselle mistään vähänkään henkilökohtaisemmasta. En mummista ja syyllisyyden tunteistani, en ihastuksista/vihastuksista. Tänne voisin muuten purkaa niitä, mutta en halua kuitenkaan ihan kaikkien tuntemattomien ihmisten näkevän.

Vinkki #16: Runo tai laulu tai miksei vaikka taulu/piirros lahjan saajasta. :)

Anteeksi tämä angstailu.

Hämmästyin rautatieasemalla, kun kaikki vaikutti niin pieneltä. En ole ollut Helsingissä moneen vuoteen muualla kuin lentokentällä. Berliinin ja Lontoon jälkeen Helsinki tuntuu pieneltä ja tutulta. Jännää, miten matkustaminen muuttaa maailmankuvaa. En ole aiemmin ollut mikään Helsinki-fani, mutta nyt rakastuin. Rakastuin kaupunkiin, katuihin, Stockaan, kaikkeen. Metroon. Olen metro-fani. Lontoossakin kuljin joka paikkaan tuubilla, vaikka bussillakin ois päässyt. En tykkää busseista. Metrot on kivempia. :D

Seminaarissa oli kivaa. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin mielettömän paljon uutta. Oli vähän outoa, kun tunsin itseni niin tietämättömäksi niiden ihmisten seurassa. Oon niin tottunut siihen, että kaverit ei tiedä mistään mitään ja pääsen aina pätemään. En kyllä ois yksin uskaltanut varmaan mennä, kun en ketään sieltä tuntenut. Aika äkkiä sitä niihin tyyppeihin tutustui.

Tänään oli toiseksi viimeinen espanjan tunti. :( Keskiviikkona on viimeinen ja ensi viikolla sitten koe. Apua. Koeviikko. En selviä. Onneksi vain 5 koetta, joista ehkä 3 feilaan. :D No ei. Pitäs vaan tehdä kurssitehtävät ja aineet ja opetella sanoja ja kaikkea muuta mahdollista. Eiku hetkinen, onhan mulla kuusi koetta, kun on saksaakin. Aika rankkaa, kun on kolmea vierasta kieltä samassa jaksossa. Enkkua, saksaa ja espanjaa. Siihen päälle vielä matikkaa, uskontoa ja bilsaa. Jippii. Onneksi seuraava jakso on älyttömän helppo, vaan matikkaa ja saksaa ja enkkua. Enkunkin aattelin tehdä itsenäisenä, joten mulla on sellasia kahden tunnin päiviä. :D JEE.

Ahahahaaa, selitin kavereille, että seminaarissa oli tosi hyviä tyyppejä ja yks niistä osoitti kiinnostusta mua kohtaan. En yhtään käsittänyt, että X kävelee meidän takana. Nolotti vähän.. :DD No ihan sama. Se on niin ärsyttävä, kun se ei sano mitään. Käy hermoille, kun en osaa lukea sen ajatuksia...