Levottomuus. Se on pahinta. En tiedä, mitä haluan. En edes tiedä kuka oikeasti olen. Minun täytyy lähteä pois, pakeneminen on ainoa vaihtoehto kurjuudelle. Miksi nähdä vaivaa ja selvittää asiat kerralla, kun ne voi unohtaa ja hukuttaa. Voi kun tietäisitte, miltä minusta tuntuu. Mutta eihän se mene niin, ei täällä ole tapana puhua suoraan. Riidat lakaistaan maton alle ja aina vain hyssytellään. Älä suututa toista. Esitä, että kaikki on hyvin. Hymyile. Älä näytä, kuinka paljon sinuun sattuukaan. Tärkeintä on pitää kulissit pystyssä, kukaan ei pidä epätäydellisyydestä. Kaiken pitää olla rauhallista ja kaunista. Levollista. En sovi kuvaan. Haluan huutaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, satuttaa muita, niin kuin minua on satutettu. Täältä täytyy päästä pois. Täytyy olla jokin keino olla onnellinen. Kipu täytyy poistaa. Haluan jättää surun ja ahdistuksen, haluan olla minä. En jaksa teeskennellä, että täällä on jotain, mistä välitän. Täällä ihmiset ahdetaan pienen pieniin lokeroihin ja lyödään leimat päälle. Sinä olet sellainen. Voi, mikset ole kuin hän. Hän osaa, hän tietää, hän on täydellinen. Kukaan ei näe häntä niin kuin minä. Mutta minähän olenkin syyllinen. Syyllinen omaan pahaan olooni, liian heikko. Turha.