Olen ollut nyt muutaman päivän lomalla ja jo ihan sekaisin päivistä, puhumattakaan unirytmin sekoittumisesta. Sunnuntaista asti olen ollut täällä kaupungissa. Olen yrittänyt lukea ruotsia, kerrata kielioppia ja opiskella uusia sanoja. Myös Galenosta on tullut taas selattua.

En tiedä olenko jo sanonut, mutta lukion jälkeen en halua jäädä Suomeen. Aluksi ajattelin Ruotsia, koska se on yksi lempimaistani ja viihdyn siellä. Kielen kanssa vain tulisi luultavasti isoja ongelmia, joten olen päättänyt hakea Britteihin opiskelemaan. Jotain eläimiin liittyvää, veterinary nursing tms. kuulostaa ihan lupaavalta. Veterinary medicineen minulle ei taida kovin monessa paikassa olla mahdollisuutta, kun en aio kemiaa kirjoittaa. Sitäkin asiaa pitää kuitenkin vielä pohtia aika lailla.

Minulla on ollut ikävä tänne. Tämä on minulle enemmän koti, kuin oma kotipaikkakuntani ikinä tulee olemaan. Onneksi voin ensi lukuvuonna taas muuttaa tänne jokaiseksi lomaksi ja viikonlopuksi. Olen kuluttanut aikaa pyöräilemällä ympäri kaupunkia. Tänään ajoin entisen koulun ja entisen asunnon ohi ja kävin kaikissa tutuissa paikoissa. Tuli haikea olo.

Puhuin joskus jonkun kanssa jostain ja tämä henkilö sitten sanoi, että olen sellainen, joka ei riko sääntöjä eikä tee mitään väärää. En ymmärrä, miten se mielikuva on takertunut minuun. On siinä tietty hyötynsä, mutta ärsyttävää se silti on. En minä ole mikään superkiltti, joka ei ikinä riko sääntöjä. Juju on siinä, että minä en jää kiinni. :)