Huomenna on viimeinen työpäiväni ja olen siitä iloinen. Pidän kyllä työpaikastani ja työkavereistani, mutta työ sinänsä on aika tylsää. Lauantaina pääsee toisiin maisemiin hetkeksi ja otan siitä kaiken ilon irti. Jos vaikka ottaisi itseään niskasta kiinni ja sopisi treffit kaverien kanssa. En ole nähnyt ketään pitkiin aikoihin. Silti ikävä vain yhtä. Epäsosiaalinen vai vähän vain väärässä seurassa, en tiedä. Jotenkin tuntuu, että varsinkin kouluporukan kanssa olen niin eri planeetalta haaveineni ja tavoitteineni. Minua kiinnostaa niin eri asiat kuin heitä. Haluan pois, pois, pois täältä. En edes vakavissani harkitse Suomeen jäämistä lukion jälkeen, haluan oman prinsessaelämäni, jossain muualla. Siksi pitääkin syksylolä tsempata ja päntätä hullun lailla, että pääsen johonkin hyvään kouluun. Muuten kuihdun olemattomiin tässä maassa. Ei minusta ole suomalaiseksi...