Ensimmäinen varsinainen koulupäivä takana. Tänään olo ja asenne oli vähän parempia, mutta silti hiukan ahdisti ja enemmän kuin hiukan ärsytti. Olen vähän vaikeassa tilanteessa kavereiden suhteen, sillä minulla on koulussa 3 kaveria, joiden kanssa olen pääasiassa viettänyt aikaa. He eristäytyvät yleensä muusta porukasta ja se on jo jonkin aikaa häirinnyt minua, sillä haluaisin olla myös muiden luokkakavereiden kanssa. Eihän meillä ole kuin tämä vuosi aikaa ja sen jälkeen en ehkä näe tiettyjä enää ikinä ja tiedän, että minua jää harmittamaan, jos olen vain nysvännyt jossain nurkassa ja vältellyt kaikkia. Porukan viidennelle jäsenellä meni viime keväänä välit poikki ainakin yhden porukkaan kuuluvan kanssa, joten tuntuu, etten saisi olla hänen kaverinsa enää. Ihan tyhmää, koska heidän keskenäiset riitansa eivät kuulu minulle mitenkään. Ja kuitenkin minusta tuntuu, että jotenkin petän porukan, kun vietän aikaa muiden kanssa. Olenko minä epälojaali vai onko minulla oikeus itse valita seurani? Ja onko porukalla oikeus suuttua, jos en vietäkkään kaikkea aikaani heidän kanssaan?

Tiedän kyllä (luultavasti), miksi he eivät kauheasti ole muiden kanssa tekemisissä. Kaikki alkoi jo yläasteella. Olin itse ihan samassa tilanteessa kuin hekin, mutta olen jo antanut anteeksi. Asiaa auttaa tietty se, että ne pahimmat kiusaajat eivät enää ole samassa koulussa (luojan kiitos!). Siitä on kuitenkin jo niin kauan ja ihmiset muuttuvat. Eikä siinä minun mielestäni ollut sinänsä mitään henkilökohtaista. Eikä se minun elämääni ainakaan helpottaisi, jos kantaisin kaunaa ja eristäytyisin. Uskon, että nämä muut porukan jäsenet ajattelevat, että liikun "piireissä" erään pojan takia. Osittain kyllä, mutta suureksi osaksi ei. Tai ehkä he eivät ajattele minua ollenkaan? En tiedä. En halua antaa sellaista kuvaa, että kuvittelisin olevani korvaamaton ja jotenkin porukan kantava voima. Täytyy myöntää, että tietty henkilö on varmasti iloinen, kun en liiku enää niin paljoa heidän kanssaan. Hän ei ole ikinä pitänyt minusta enkä minä hänestä.

Katsotaan, miten huomenna menee. Saanko anteeksi vai olenko virallisesti erotettu porukasta. Who knows, who cares. Onhan se tietty surullista, mutta en minä aio heidän vuokseen tehdä jotain sellaista, mitä en halua.