Kirjoittelin eilen vähän PS:ää ja HOPSia, mutta en saanut kumpaakaan valmiiksi. En ole myöskään tehnyt englannin ja saksan yo-vihkoja. Espanjaa sentään oon opiskellut, mutta aika laiskasti sitäkin. Ja nyt olen kaiken lisäksi KIPEÄ. Kurkku on ihan tukossa eikä nieleminen onnistu. Eikä puhuminen. Piti tänään mennä kaupungille ja illalla katsoon yhtä bändiä, mutta jäänkin yksin kotiin, kun muut lähtee. Missä on sympatia? Ärsyttää tämä kurkkukipu, kun siihen ei auta mikään. Ja tietty tämä sairastelukierre pääsee taas vauhtiin. Kohta on tietty yskä ja kuumetta ja joka paikkaa särkee. Hauskinta on, että mitään sairautta multa ei varsinaisesti ikinä löydy. Nieluviljely otettu varmaan joka toinen kerta eikä siellä mitään ole.

Viime yönä ei tullut nukuttua, kun oli täysikuu. Ja ahdistus valvotti. Mietin jatko-opiskelua. Skotlanti vs. Suomi. Haluan lähteä, mutta toisaalta pelottaa aika lailla. Eikä oikein kannustusta löydy, paitsi sisko haluaa, että lähde, koska sitten sillä olis joku yöpaikka Skotlannissa. Nice. Suomeen jos jään, niin vaihtoehdot on psyka, eläinlääketiede ja sairaanhoito. Psykaa en varmaan pääse lukemaan, eläinlääketieteelliseen ei ole mun kemialla mitän mahdollisuuksia ja sairaanhoitajaksi en kauheasti oikeasti halua. Siis voin kuvitella itseni mielenterveys puolelle, mutta mihinkään terveyskeskukseen en halua. Pelkkä ajatuskin ällöttää. Välivuosi on alkanut houkutella entistä enemmän, vaikka siihen ajatukseen kotona suhtaudutaan todella kielteisesti.

Lomakin loppuu kohta. Hiphei. Onneksi sentään sataa lunta, jos jotain positiivista on pakko repiä.