Kirjoitin eilen pitkän postauksen ja juuri, kun olin lähettämässä sitä, kone päätti taas kerran sammua. Me does not like it. Muuten eilinen oli kiva päivä. Koulua oli neljän tunnin sijaan vain yksi ja oli sininen fiilis. Suomennetaan sen verran, että olin pukeutunut siniseen, kynnet ja meikki (kajaali + luomiväri) oli sinistä. Sininen on hyvä väri. Sellanen tarpeeksi pirteä, mutta ei liian silmiinpistävä. :)



Nyt oon saanut postia Aberdeenista ja Dundeesta. Aberdeenista tuli tiistaina joskus illalla sähköpostia, että hakemus on mennyt perille. Dundeesta tuli tänään. Sieltä tuli ensin tekstari ja sitten sähköpostia. Sain tunnukset MyDundee palveluun ja yliopiston s-postiin. Tuntuu aika jännältä. Uskaltaisinkohan oikeasti lähteä sinne? Sen näkee sitten, kun sieltä tulee päätös huoliiko ne mut. Jos ei niin ei. Onneksi päätöstä ei tarvi tehdä vielä. Edelleenkin ajatus välivuodesta tuntuu kauhean houkuttelevalta, mutta toisaalta ajatus jatko-opiskeluistakin on alkanut taas vaihteeksi kiinnostaa. Jos ensin hankkis tutkinnon ja sitten lähtis johonkin vapaaehtoistyöhön tai au pairiksi tai jotain. Pitää miettiä.

Meidän penkkariteema ei tunnu enää niin pahalta, kun on alettu koristella koulua ja suunnitella rekkojen koristeluja (e.g. lakanoihin tekstejä). Kertokaapas minkälaisia perinteitä teillä on penkkareiden suhteen? Meillä ensin kierrellään sotkemassa nuorempien naamat ja vittuilemassa opettajille, sitten vähän tanssahdella pihalla ja sitten ykköset ja kakkoset kantaa meidät rekkoihin ja käydään heittämässä kierros keskustassa. Eli aika yksinkertaista. Ai joo, on meillä myös sellanen, että annetaan ykkösille ja kakkosille nöyryyttäviä tehtäviä. :D Onneksi säästyin niiltä viime vuonna...

Pitää luntata tässä välissä, mitä oon aikasemmissa postauksissa paljastanut, etten jauha samoja asioita moneen kertaan. Ainakin se on jäänyt kertomatta, että X pyysi mua kaveriksen Facebookissa ja myös onnitteli mua mun syntymäpäivänä. Huoh. Tässä vaiheessa oikeastaan toivon, että se ei saa aikaseksi mitään, koska sitten ois vaan vaikeampi lähteä. Hyi, kun kuulostan tunteettomalta. No ihan sama. Tällä hetkellä täältä pois pääseminen ja kaikesta irtautuminen on tärkeämpää kuin joku teinipoika, joka ei ole saanut suutaan auki, jos se siis jotain edes ajattelee musta. Kun ei siitä tiedä. Käytiin iskän kanssa hakemassa pitsat ja X oli siellä kahden muun tyypin kanssa ja hymyili mulle. Siinä vaiheessa se tuntui suunnilleen lottovoitolta, mutta enpä tiedä. Hemmetti.

Olen aloittanut sellaisen muistivihkon pitämisen. Kirjoittelen ja piirtelen siihen kaikkea, mitä mieleen tulee. Se on aika terapeuttista. Ja onpahan ainakin kaikki yhdessä paikassa eikä miljoonalla eri lapulla. Viime yönä kirjoitin runon, joka näin jälkeenpäin ajateltuna on aika hitaasti avautuva.

kirsikkapuun kukkia
hämärään
pinnan alle kätketty
salaisuus
sydäntä kuristava
pelko ja ahdistus
mielen repivä
tyhjyys
särkynyt lumous
vapauttaa katkeruuden

Että se siitä positiivisuudesta.
Löysin jotain mahtavia kuvia weheartit:stä:











Hauskaa loppu viikkoa ja viikonloppua! Minä suuntaan kaupunkiin lauantaisin seuraavien kolmen viikon ajan. :) Jos siis selviän preleistä ja tenteistä. ^^

Love ya all <3