Eilinen oli outo päivä. Aamulla kaveri soitti ja kysyi bussiaikatauluja, kun sillä oli auto hajonnut välille. Puhuttiin sitten jatko-opiskelusta hetki, kun ooteltiin, että mun kone viitsisi käynnistyä. Sillä oli niin selvät suunnitelmat, että mua alkoi ahdistaan. Pitääkö lukiosta mennä suoraan siihen putkeen, josta pääsee vasta eläkkeellä? Entä jos ei halua? Oli kyllä kiva, että se soitti just mulle, tunsin itseni kerrankin tarpeelliseksi.
Sitten kaupassa yksi luokkakaveri oli kassalla ja sekin kyseli jatko-opiskeluista ja huomattiin, että ollaan haettu melkein samalle alalle, se vain vähän pohjoisempaan kuin minä.

Aivot lyö tyhjää. Ei ole kai oikein mitään sanottavaa, kun ei tapahdu mitään.