Miksi en ole aiemmin käsittänyt, miten oivaltavia lyriikoita suomalaisissa biiseissä on? Otsikko on Suurlähettiläiden biisistä Laske valot vaakaan. Me likes very much.

Tänään on ollut kummallinen päivä. Jotenkin on tuntunut niin....haluaisin sanoa, että ahdistavalta, mutta ei se ole oikea sana kuvaamaan tätä tunnetta. Ulkopuoliselta. Vieraalta. Väsyneeltä. Turralta. Ei siis ollenkaan hyvä juttu. Ja kuitenkaan ei ole tapahtunut mitään. Olin ihan normaalisti koulussa, kävin kaverin kanssa kaupungilla ja sitten istuin hetken toisen kaverin luona, mutta jotenkin oli vaan sellanen olo, että "apua en kuulu tänne".

Sanon nyt ihan suoraan, että oon hemmetin mustasukkainen kaveristani. Se on nyt ystävystynyt erään toisen luokkakaverimme kanssa ja ne on ihan jatkuvasti yhdessä. Mut on vaan viskattu nurkkaan odottamaan sitä hetkeä, kun musta on taas hyötyä. Ja sitähän ei välttämättä tule. Miksi tässä käy aina näin?

Onneksi on kuvia, jotka piristää päivää kummasti.


KUVA


KUVA


KUVA

Että sellasta.