Jos tuo ei jo karkoittanut sinua, toivotan sinut tervetulleeksi blogiini!

Olen persoonallinen (lue: outo) lähes täysi-ikäinen (valitettavasti) suomalainen tyttö. Opiskelen tavallisessa lukiossa, asun tavallisessa pikkukaupungissa, puhun tavallista suomea ja niin edellee. Mikä minusta sitten tekee persoonallisen tai erilaisen? En oikein itsekään aina tiedä, mutta ainakaan koulussa en sulaudu massaan, koska minulla ja kavereillani on MAINE. Ja se on paha juttu. En edes muista, mistä kaikki lähti, mutta sanotaanpas vaikka näin, että asialla ei ole minule enää mitään väliä. Pakko se on silti aina mainita.

Olin joskus hyvä koulussa, mutta sitten minusta tuli laiska ja välinpitämätön. Viime vuoden olin "vaihdossa" eli opiskelin toisessa  tavallisessa kaupungissa, toisessa tavallisessa lukiossa, ja sitten hullu muutin takaisin tänne pahuuden pesään. No ei, tämä on hieno paikka, mutta minulle täysin väärä. Jos olisin itse saanut valita, olisin syntynyt kokonaan toiseen maahan, mistä päästäänkin lempi aiheeseeni eli Italiaan. Olen ollut Italia-fani jo monta vuotta, mutta italian opinnot alitin vasta viime keväänä, ennen ensimmäistä Italian matkaani. Koska olen laiska, ei opiskelusta ole tullut oikein mitään. Itsekuri puuttuu täysin. Nyt kuitenkin olisi tarkoitus vähän enemmän panostaa tuohon italiaan, vaikka koulu kärsiikin ehkä sen takia.

Italian lisäksi pidän matkustamisesta, itämaisesta filosofiasta, kirjoista, kirjoittamisesta, eläimistä (varsinkin pienistä koirista), kielten opiskelusta, vapaudesta, pitkään valvomisesta, pitkään nukkumisesta, valosta ja lämmöstä. Eli siis elämäntilanteeni on tällä hetkellä mahdollisimman huono. Asun kylmässä ja pimeässä maassa, minulla on vanhemmat, jotka kyttäävät tekemisiäni, en voi valvoa enkä nukkua pitkään, koska kouluun pitää mennä eikä matkustamiseen ole rahaa. No, onneksi en ole helposti lannistuvaa tyyppiä!

Matkustelusta sen verran, että viime kesänä oli interreilaamassa siskoni kanssa ja se oli elämäni paras kuukausi. Pääsin rakastamaani maahan ja sain nähdä sen paikallisen silmin, kun vierailimme siellä asuvien sukulaistemme luona. Interreilin lisäksi olen käynyt vain Virossa ja Ruotsissa (olen muuten myös Ruotsi-fani), mutta nyt talvella/keväällä olen lähdössä Saksaan muutamaksi päiväksi ja kevätlomalla suuntaan Lontooseen neljäksi päiväksi, minkä jälkeen olisi tarkoitus viettää pari päivää Tallinnassa. Siis jos saan säästettyä rahaa tarpeeksi.

Perheeni on ihan kiva, mutta en oikein aina tule heidän kanssaan toimeen. Olen aika temperamenttinen ja kotona minulla on usein pinna kireällä. Olen oppinut olemaan hiljaa, koska en kuitenkaan saa suun vuoroa ja jos saankin, niin minua ei kuunnella. En oikein osaakaan puhua ihmisten kanssa, mikä ärsyttää joitakin ihmisiä, mutta satun vaan olemaan ujo ja arka. Sisäisesti olen kuitenkin aika prinsessa. :D

HKK Sancia, Italian prinsessa (olisinkin!)