Pettymyksiä pettymysten jälkeen. Ensinnäkin: näin unta X:stä ja kaiken lisäksi hyvin häiriintynyttä unta. Olin kuvataidekoulussa saksankurssikavereiden kanssa ja opettaja käski mut ja K:n ulos. K soitti X:lle ja katosi jonnekin, joten minä lähdin harhailemaan ja törmäsin yhteen hulluun kaveriini, jonka kanssa palasimme koululle. K ja X olivatkin sitten siellä jo odottamassa ja X sanoi, että sisällä odottaa mun synttärikakku. Ja olin vaan, että joo, mun synttärit ei kyllä ole marraskuussa. Mitähän tuo uni mahtaa merkitä? Toiseksi: saksan tunnin jälkeen ensimmäinen asia, minkä huomaan on se, että X selittää jostain viikonlopun pirskeistä. Ensimmäinen kerta melkein kolmeen viikkoon, kun edes huomaan koko tyypin. Tuntuu oudolta. Kolmanneksi: kaveri, jonka kanssa olin perjantaina menossa baariin kysyi uudestaan, lähdenkö mukaan ja annoin myöntävän vastauksen, mihin tyyppi toteaa, että "joo tarvitaan toinen kyyti, kun pyysin *piip* kans, joten meitä on 6 lähdössä". Aijjaa, kiva. Sitten se vielä kehtas sanoa, että ois tosi hyvä, jos saisin hankittua itselleni kyydin.

Koskahan oikein opin, että tuohon tyyppiin ei vain yksinkertaisesti kannata luottaa. Joka vitun kerta se pettää. Eli en sitten kai olekaan perjantaina lähdössä, kun ei ole kyytiä. Kiva kiva, menee taas kerran viikonloppu pilalle. Mutta mitäpäs se muita kiinnostaa, niin kauan kun niillä itellä on hauskaa. Ei mua sinänsä se baariin lähtö kiinnosta, mutta oisin ihan oikeasti halunnut nähdä kaverini. Mulla on sitä ikävä. :'(

Parin tunnin hyppäri tässä, sitten pitää käydä tunti koululla pyörähtämässä ja sitten on vielä etätunti. On se rankkaa tämä lukiolaisen arki. Vois tietty vähän panostaa läksyihin, kun ei koulussa tarvi notkua niin paljon, mutta kuka jaksaa. Mulla on vähän huono asenne ja vielä huonompi motivaatio. Opon juttusilläkin pitäisi käydä. Mulla on lista asioista, joista pitäisi keskustella. :D Onneksi meillä on kiva opo. Ensimmäinen kiva opo IKINÄ. Yläasteella opo oli aika välinpitämätön, enkä ollut sen kans paljoa tekemisissä. Eka lukiovuonna meillä oli sellainen kiva opo, joka kohteli meitä kuin 5-vuotiaita ja viime vuonna oli niin rakastettava ja kannustava opo, että teki mieli mätkiä sitä jollakin. Valitti vaan kaikesta ja sano, että jos ei abisyksynä tiedä, mitä haluaa olla isona, niin silloin ei ikinä tule olemaan yhtään mitään.

Huomenna ois seurakuntavaalien ennakkoäänestys, vois käydä vaikka äänestämässä. Eka kerta. Tiedän jopa, ketä äänestän. Varmaan kovin moni mun kavereista ei äänestä, ei niitä kiinnosta. Ei muakaan kyllä sinänsä seurakunnan asiat kiinnosta, koska en ole seurakunnan kanssa paljoakaan tekemisissä, mutta tottakai haluan vaikuttaa.

Hei, sehän on marraskuu. Pitäs varmaan alkaa miettiin joululahjoja sun muuta. Mähän en itse mitään lahjoja ansaitse, kun oon tällainen angstiääliö, mutta muut ansaitsee. Niih. Jaa, jos sitä vaikka menis nukkumaan tunniksi ja sitten laittais etäilyvehkeet kuntoon ja lähtis seikkaileen kouluun. Siellon muuten ihan sikaliukasta.