Vihdoinkin sain koneen JA netin toimimaan. Täytyy kai kokonaan siirtyä läppärin käyttöön, kun tuo toinen kone on ihan hajoamispisteessä. Onneksi tässä nyt kuitenkin toimii tää uus käyttöjärjestelmä, toivottavasti vähän pidemmän aikaa kuin edellinen. Jotenkin tuntuu, että kaikki ongelmat kasaantuu. Ensin tuli näitä tietokoneongelmia, sitten kouluongelmia ja nyt vielä ihmisetkin aiheuttaa ongelmia. En jaksais.

Kirjoituksiin pitäisi lukea. En ole vielä edes harkinnut. Eläinlääketieteellisen pääsykokeisiin pitäisi lukea. En ole hankkinut edes kirjaa. Pitäisi kirjoittaa. Olla vastuullinen aikuinen. Pärjätä viikko mummin kanssa kahdestaan, kun vanhemmat lähtee lomalle. On se niin ihanaa, kun ne voi noin vain lähteä kysymättä mun mielipidettä, mutta jos ite oon lähdössä ja isä jää mummin kanssa, niin se on suurikin kriisi. Tekisi mieli kiroilla ja paiskoa astioita seinään. Siskokin vain voivottelee, kun HÄN joutuu täällä ollessaan tekemään niin vitun paljon. Joo-o. Se on täällä yhteensä ehkä kuukauden koko vuoden aikana. Mitenhän me pärjätään loput 11 kuukautta, jos se tekee kaiken?

Järki lähtee. En ymmärrä sitä, että kukaan ei edes yritä nähdä asioita mun kannalta. Miksi minä olen se, jonka pitää aina joustaa ja olla muille mieliksi. Ja kaikki on kuitenkin aina minun syytäni. Niin kuin tänään. Aivan sama, mitä teen, se on väärin. Isä saa haukkua minua, huutaa ja syytellä, mutta jos minä sanon vastaan, äiti hermostuu. Että sellaiset vanhemmat.

Oon niin väsynyt ja kyllästynyt siihen, että kukaan ei tue mun päätöksiä. Esimerkiksi juuri sen au pair jutun kanssa. Sisko on sitä vastaan, vanhemmat ei ota tosissaan. On kuitenkin kyse MUN elämästä ja MUN päätöksistä, joita niiden pitäisi kunnioittaa eikä vain lytätä. Ja sitten ihmetellään, kun haluan mahdollisimman pian pois. Ne ei vain käsitä miten paskaa täällä olo on. Miten paljon inhoan tätä. Näitä ihmisiä, tätä paikkaa, kaikkea.

Miksen voi olla kuten muut? Miksi kaiken pitää olla niin helvetin vaikeaa mulle?