Lupasin antaa Arinalle selostuksen eilisen kotimatkan venymisesta, joten here you go. Normaalisti menee sellaset 1,5 tuntia ajella naapurikaupungista tänne, mutta nyt matka-aikaa pidensi jo pelkästään sää. Lunta tuli aika kivassa tahdissa eikä minkään valtakunnan aura-autosta ollut tietoakaan. Sitten suunnilleen puolivälissä matkaa oli sellanen vanhempi nainen ajanut ojaan ja piti jäädä sitä auttamaan. Eihän se meidän autolla lähtenyt sieltä mihinkään, joten soitettiin tutulle miekkoselle, että josko se tulis traktorin kanssa hinaamaan. Ei sitä sitten loppujen lopuksi tarvittukaan, mutta eipä se sitä haitannut, vaikka tuli turha reissu. Reilu tyyppi. :) Meidän kotimatka tosiaan venyi noin neljään tuntiin.

Meillä on noita pelastusoperaatioita yleensä pari kertaa vuodessa. Viime talvena piti yksi Toyota hinata hangesta samalla tiellä. Silloinkin soitettiin samalle tyypille, mutta se ei ollut kotona, joten sen naapuri (joka sattuu olemaan myös meidän perhetuttu) tuli traktorilla. Ja syksyllä saatiin vapaamatkustajaksi irrallaan juoksennellut koira, josta tehtiin radioon ja hätäkeskukseen ja paikalliseen löytöeläinkotiin ilmotus ja sille löyty aika äkkiä omistaja. :)

Tykkään olla muille avuksi ja sen takia lähinnä oonkin sitä sairaanhoitajaksi  opiskelemista harkinnut. Sitten ois suuremmat mahdollisuudet päästä esim. SPR:n mukana kriisialueille auttamaan. Ei musta ihan perus terveyskeskus työhön ole, tarviin vaihtelua vähän enemmän.

Sain kesäksi töitä Ruotsista! Jes, jes, jes. Alotan kesäkuun puolessa välissä ja tuun takasin Suomeen joskus elokuun lopussa. Ihan mahtavaa. Se on sellanen puoliksi suomalainen perhe, jossa on kaksi teini-ikästä lasta, koira ja äidinäiti. Lähinnä työnkuvaan kuuluu sen mummon seurana oleminen, kun sillä ei ole oikein ketään, jonka kanssa puhua suomea. Laskeskelin tässä, että saan hyvin parannettua kielitaitoani ja voisin sitten harkita sitä Uppsalaa uudestaan.

Ugh, nyt vois mennä keitteleen teetä ja leipomaan vaikka biscotteja.