Yksi puheli mustasi päiväni. Soitin Siskolle, ei pitäisi, koska se saa minut aina joko a) masentumaan b) raivostumaan tai c) nieleskelemään kyyneleitä. Nyt oli raivostumisen vuoro. Sisko on lähdössä reissuun parin viikon kuluttua ja halua lykätä koiransa meille hoitoon. Nyt varmaan ajattelette, että kyllähän se menee siinä missä oma koiranikin. Väärin. Siskon koira on hankala. Se on oikeastaan koulutusvirheiden syytä, mutta uskallapas mennä Siskolle siitä sanomaan. No, kuitenkin, koira siis on äärimmäisen dominoiva ja huomionkipeä eli siis sitä pitäisi rapsuttaa 24/7, että se olisi tyytyväinen. Jos näin ei tapahdu, koira yleensä alkaa repimään paperia, järsimään kenkiä tai sukkia tai hakee jotain muuta kiellettyä. Huomautin sitten Siskolle, että minulla on koeviikko ja kirjoitukset silloin, joten en halua ylimääräistä häiriötä. Koira olisi kuitenkin minun vastuullani. Hän sitten veti vähän hernettä nenään ja sanoi, ettei koiraa voi jättää heillekään, kun se joutuisi olemaan monta tuntia yksin ja sitä ei ole vielä totutettu uudestaan olemaan yksin kotona. Jotenkin Sisko tuntuu ajattelevan, että hänen reissunsa on paljon tärkeämpi kuin minun yo-kitjoirukset, joista kuintenkin riippuu koko tulevaisuuteni. Onko se ihan kohtuutonta minulta vaatia, että saisin lukurauhan? Tuntuu, että myös vanhempani ovat sitä mieltä, tai ainakin äiti. Mutta hän onkin aina ollut siskoni puolella (kuten kaikki ihmiset, toim.huom.).

Muutenkin menee vähän perseelleen kaikki. Huomaa, että stressi on palannut, sillä päätäni särkee usein + nukkumisvaikeudet ovat palanneet. Puhumattakaan syömisongelmista. Kyllä huomaa, miten paljon isäni huomaa olemassa oloani. En ole varmaan viimeiseen viiteen vuoteen syönyt kaalikeittoa tai verimakkaroita (YÖKSYÖKS), eikä hän vieläkään tajua sitä. Ja sainpas taas kuulla, että se on pelkkää typeryyttä. Voi helvetti suoraan sanottuna. Se, että hän ei syö esim. linssikeittoa tai tomaattikastiketta on ihan normaalia, mutta jos minä en syö jotain, mitä inhoan, se on tyhmyyttä. No, pidetään sitten paastopäiviä. Nimittäin, jos en syö samaa mitä vanhempani, joudun ostamaan itse ruokani. Mutta mistä kutusta minä tiedän, mitä isäni aikoo laittaa, kun hän ei kerro etukäteen? Tänään minulla ei yksinkertaisesti ole mitään ruokaa.

Ruokia, joita EN syö: verimakkarat (+ ylipäätään kaikki veriruoat), kaalikeitto/kaalilaatikko, maksa, kypsennetyt vihannekset (poikkeuksena maissi, tomaatti ja paprika), mikään missä on läskiä, mikään missä on majoneesia, salaatinkastikkeet, kebab, ruisleipä, perunalimppu, kaikki leikkeleet paitsi broileri. En kyllä pidä perunoistakaan, mutta niitä syön.

Olen siis nirso. Ja ehkä minulla on lievästi häiriintynyt suhde ruokaan.