Kotona. Miten se voikaan tuntua näin kamalalta? Siskolla on kavereita käymässä, olen ulkopuolinen. Omassa kodissani. Sisko on täynnä omaa erinomaisuuttaan, kuten aina. Miten siitä onkaan tullut tuollainen? Arvostelee muita ja suuttuu, jos häntä itseään arvostellaan. Yrittää päättää minun elämästäni. Neuvoo, kun neuvoja vähiten kaipaa. Ei ole valmis tukemaan. Luulisi, että edes omalle siskolleen voisi uskoutua, mutta eihän se niin ole. Hän vain kääntää asian minun syykseni. Olisipa joku, joka olisi minun puolellani, ehdoitta. Ketään vapaaehtoista?